Viina kultahistoriassa

Viinaryyppy työmiehille, konjakkia tai paloviinaa tarvikelistauksissa, joskus jopa viiniäkin. Alkoholi näyttäytyy enemmän tai vähemmän tärkeänä osana Lapin kultakulttuuria, Ivalojoen kultaryntäyksestä alkaen. Jo tsaarinvallan aikaan osattiin ottaa viinaryypystä myös kapakassa sopiva hinta – ruokaa sai muutamalla kymmenellä pennillä, mutta viinaryypyn kanssa ruoka maksoikin sitten jo 1 mk 30 penniä, melkein puolet 3 markan päiväpalkasta. Tarinoiden mukaan osa kaivausten työmiehistä saattoikin kulauttaa päivätienestinsä alas kurkusta Kultalan kapakassa, ainakin silloin tällöin ja osa puolestaan ei juuri lainkaan. Yksi kultaryntäyksen alun tragedioista oli yhden parhaimman Ivalojoen kultapaikan löytäneen Frans Björklundin tarina: mies kuoli viinan liikakäyttöön Oulussa 1873 keväällä. 

Kieltolaki 1900-luvun alkupuolella ei tilannetta helpottanut, vaan lienee ollut päinvastoin. Kaikenlaista korpikuusen kyyneltä kehiteltiin kultamaillakin ja kekseliäimmät väärensivät pirtureseptejä. Tuohon aikaan sai vain reseptiä vastaan tietyn määrän pirtua, jota tarvittiin kullan puhdistamisen loppuvaiheessa. Lapin Kulta Oy:n nokkamiehenäkin toimiva Heikki Kivekäs osoitti tässä asiassa erinomaista kekseliäisyyttä: hän väärensi parinkymmenen litran pirtureseptin yli 200 litraksi käyden ylimääräisellä pirtulla kauppaa jonkin aikaa. Vastineeksi pirtuannosta vastaan kelpasivat käteinen, kulta tai muut hyödykkeet, elintarvikkeetkin laskettiin mukaan. Hetken aikaa bisnes kukoisti ja pirtuannokset vaihtoivat omistajaa. Ivalon nimismies ja poliisi olivat saanet kuitenkin vihiä toiminnasta, ja Kivekäs jäi lopulta rysän päältä kiinni ja lähetettiin vankilaan kärsimään tuomiotaan. 

Myöhempinäkin vuosikymmeninä on tuttavan tai etelän ystävän tuoma tai lähettämä viski- tai konjakkipullo tuonut lisää hohtoa kullankaivajan arkeen tai juhlaan keskellä erämaata. Ja mikäli välimatkan puolesta on ollut mahdollista, on pullo korkattu yhdessä lähimmän naapurikämpän kullankaivajan kanssa. Esimerkiksi kullankaivaja Niilo Raumala kertoi, että hyvä oli viettää joulu, kun paketissa tuli pullo kunnollista konjakkia. Se kruunasi joulun, joka sen hetkisen ruokalistan puolesta olisi ollut ankeampi. 

Alkoholi kuulunee nykypäivänäkin jollain tapaa monen kullankaivajan elämään. Harva sitä kuitenkaan ihan päivittäin käyttää, sillä muuten jäisivät kaivutyöt tekemättä. Kunnon kultapaikan tai isomman hipun löytymistä sen sijaan sitten kyllä juhlitaan korkkaamalla pullo juhlajuomaa – ja edelleen mieluiten yhdessä saman valtauksen tai lähimpien valtausten kaivukaverien kanssa. Ja siellä missä saunotaan, löytyvät myös saunaoluet. Samoin keskikesän juhlaa juhannusta tai muita kaivualueen merkkipäiviä juhlistetaan kupillisella tai lasilla sopivaksi katsottua yleensä alkoholipitoista juomaa.