• Außergewöhnliche Öffnungszeiten 4.7.

    Für außergewöhnliche Öffnungszeiten siehe Frontpage (auf Englisch).

Eine Überraschung inmitten der Wildnis

Tankavaara beherbergt das einzige internationale Museum der Welt, das die Geschichte und Gegenwart des Goldwaschens und -schürfens zeigt. Die Basisausstellung zeigt die Geschichte des Goldschürfens in Lappland. In der internationalen Ausstellung „Golden World“ werden mehr als zwanzig Länder aus aller Welt vorgestellt. Herzlich willkommen!

In Tankavaara finden Sie auch unsere Nachbarn: Tankavaara Gold Village mit seinen Dienstleistungen und die Naturlehrpfade des UKK-Nationalparks.

Comments Box SVG iconsUsed for the like, share, comment, and reaction icons
Perjantaina 14.3.2025 Kultamuseo on poikkeuksellisesti suljettu henkilökunnan kouluttautumisen ja kehittämistyön vuoksi. Muina aikoina Kultamuseo palvelee normaalisti ma-pe klo 11-16. Tervetuloa Kultamuseoon!

Gold Museum is exceptionally closed Friday 14 March 2025 due to staff training. Otherwise, Gold Museum will be open as usual Mon-Fri 11-16. Welcome to Gold Museum!

📸Heikki Sulander

#kultamuseo #tankavaara #goldmuseumlapland 
@laplandnorth @visitsodankyla @munsodankyla

Perjantaina 14.3.2025 Kultamuseo on poikkeuksellisesti suljettu henkilökunnan kouluttautumisen ja kehittämistyön vuoksi. Muina aikoina Kultamuseo palvelee normaalisti ma-pe klo 11-16. Tervetuloa Kultamuseoon!

Gold Museum is exceptionally closed Friday 14 March 2025 due to staff training. Otherwise, Gold Museum will be open as usual Mon-Fri 11-16. Welcome to Gold Museum!

📸Heikki Sulander

#kultamuseo #tankavaara #goldmuseumlapland
Lapland North Destinations Visit Sodankylä Sodankylän kunta
... Näytä lisääNäytä vähemmän

9 tuntia sitten
Ville Vilho Keurulainen (1911-1999) oli alunperin Hankasalmelta kotoisin oleva kullankaivaja. Hän aloitti kullanetsinnän sotien jälkeen Sotajoella vuonna 1946. Hän kokeili kaivua useilla puroilla, mm. Hangas- ja Laaniojalla sekä Luttojoella. Meissijoelle hän saapui vuonna 1952, ja kaivoi myöhemmin myös Jäkälä-Äytsillä Heikki Kokon kanssa.

Eräissä illlanistujaisissa Keurulainen kaivoi taskustaan paperimytyn ja käänteli sen auki. Hän kyseli naureskellen, haluatteko ostaa ja esitteli kahta hiottua korukiveä. Toinen niistä oli hiottaessa paljastunut asiantuntijalle rubiiniksi. Keurulainen oli hieromassa kauppoja rubiinista 2500 markan hinnasta, ja useampikin tuli ihmettelemään kiviä. Vaikka kiinnostuneita olikin, ei kellään ollut mukanaan sellaisia rahoja välittömiin kauppoihin, ja Keurulainen kääri kivet huolellisesti paperinpalaan ja sujautti taskuunsa. Ilta kului vauhdikkaissa merkeissä. Seuraavana päivän valjetessa ilmeni, että Keurulaisen kivet olivat kadonneet. Kämpillä oli ollut jatkoilla jos jonkinmoista kulkijaa, joista ei sen koommin kuultu – eivätkä asianosaiset olisi heitä tunnistaneetkaan, jos olisivat kohdalle sattuneet. Sen verran vauhdikkaita olivat yön menot. Keurulainen huiskautti kättään, ja totesi, että maallistahan se vain on.

Kuvassa Ville Keurulainen parimetrisen kaivumonttunsa pohjalla Lemmenjoella 1970. 

📸 Kultamuseo, Irmeli Niemen kokoelma. Lähde: Viljo Mäkipuro 1975: Kulta-Lappia ja kullankaivajia s. 267; Arvo Ruonanniemi 1996: Kultaa ja kohtaloita s. 64-65

Ville Vilho Keurulainen (1911-1999) oli alunperin Hankasalmelta kotoisin oleva kullankaivaja. Hän aloitti kullanetsinnän sotien jälkeen Sotajoella vuonna 1946. Hän kokeili kaivua useilla puroilla, mm. Hangas- ja Laaniojalla sekä Luttojoella. Meissijoelle hän saapui vuonna 1952, ja kaivoi myöhemmin myös Jäkälä-Äytsillä Heikki Kokon kanssa.

Eräissä illlanistujaisissa Keurulainen kaivoi taskustaan paperimytyn ja käänteli sen auki. Hän kyseli naureskellen, haluatteko ostaa ja esitteli kahta hiottua korukiveä. Toinen niistä oli hiottaessa paljastunut asiantuntijalle rubiiniksi. Keurulainen oli hieromassa kauppoja rubiinista 2500 markan hinnasta, ja useampikin tuli ihmettelemään kiviä. Vaikka kiinnostuneita olikin, ei kellään ollut mukanaan sellaisia rahoja välittömiin kauppoihin, ja Keurulainen kääri kivet huolellisesti paperinpalaan ja sujautti taskuunsa. Ilta kului vauhdikkaissa merkeissä. Seuraavana päivän valjetessa ilmeni, että Keurulaisen kivet olivat kadonneet. Kämpillä oli ollut jatkoilla jos jonkinmoista kulkijaa, joista ei sen koommin kuultu – eivätkä asianosaiset olisi heitä tunnistaneetkaan, jos olisivat kohdalle sattuneet. Sen verran vauhdikkaita olivat yön menot. Keurulainen huiskautti kättään, ja totesi, että maallistahan se vain on.

Kuvassa Ville Keurulainen parimetrisen kaivumonttunsa pohjalla Lemmenjoella 1970.

📸 Kultamuseo, Irmeli Niemen kokoelma. Lähde: Viljo Mäkipuro 1975: Kulta-Lappia ja kullankaivajia s. 267; Arvo Ruonanniemi 1996: Kultaa ja kohtaloita s. 64-65
... Näytä lisääNäytä vähemmän

1 päivä sitten
Hyvää naistenpäivää Lapin kultamailta!

Kuvassa nuori nainen, mahdollisesti Lemmenjoen kokki Tyyne Tähti, huuhtoo kultaa neliönmuotoisella vaskoolilla. Inari 1950-l.

📸 Kultamuseo, Veikko Määtän kokoelma.

Hyvää naistenpäivää Lapin kultamailta!

Kuvassa nuori nainen, mahdollisesti Lemmenjoen kokki Tyyne Tähti, huuhtoo kultaa neliönmuotoisella vaskoolilla. Inari 1950-l.

📸 Kultamuseo, Veikko Määtän kokoelma.
... Näytä lisääNäytä vähemmän

3 päivää sitten

1 KommentarKommentoi Facebookissa

Juu on tätini Tyyne Tähti

Maaliskuun esine: kuksa
Object of March: guksi

Puinen juomakuppi, kuksa, oli ja on käytössä Lapin kultamaillakin. Kuksasta voi juoda kylmiä tai kuumia juomia, ja se myös kestää käyttöä vuosia, vuosikymmeniäkin. Se on kätevä ottaa mukaan niin keväisille pilkkireissuille kuin taukokahvia varten kesän kaivukaudella. Kullankaivaja Olavi Tikkasella oli oheinen kuksa käytössä Köysivaarassa. 

Guksi – or kuksa in Finnish - is a drinking cup carved from a single piece of wood. It was and is used in Lapland gold fields. You can use it for drinking cold and hot drinks, and kuksa also lasts years, even decades. It is also easy to take with you when going for ice-fishing in spring or taking coffee break at your claim in summer, for instance. Prospector Olavi Tikkanen used his kuksa at his claim near Köysivaara.  

📷 Kultamuseo

Maaliskuun esine: kuksa
Object of March: guksi

Puinen juomakuppi, kuksa, oli ja on käytössä Lapin kultamaillakin. Kuksasta voi juoda kylmiä tai kuumia juomia, ja se myös kestää käyttöä vuosia, vuosikymmeniäkin. Se on kätevä ottaa mukaan niin keväisille pilkkireissuille kuin taukokahvia varten kesän kaivukaudella. Kullankaivaja Olavi Tikkasella oli oheinen kuksa käytössä Köysivaarassa.

Guksi – or kuksa in Finnish - is a drinking cup carved from a single piece of wood. It was and is used in Lapland gold fields. You can use it for drinking cold and hot drinks, and kuksa also lasts years, even decades. It is also easy to take with you when going for ice-fishing in spring or taking coffee break at your claim in summer, for instance. Prospector Olavi Tikkanen used his kuksa at his claim near Köysivaara.

📷 Kultamuseo
... Näytä lisääNäytä vähemmän

6 päivää sitten

3 KommentareKommentoi Facebookissa

On tutun näkönen kuksa. 😊

Köysihaarassa kaivoi Olli kultaa.

Veikko Nevalainen (1910-1978), kolmen repun mieheksikin kutsuttu, oli Lemmenjoen elinkautinen kullankaivaja, joka päätyi yllättäen kätilöksi.

Veikko kierteli ensin Lappia ja Petsamoa, ja aloitti kullanetsinnän vuonna 1935 eri puroilla. Lemmenjoelle hän saapui 1948 ja omien sanojensa mukaan unohtui sinne. Hänen valtauksensa sijaitsivat Kivikkopurolla ja myöhemmin Jäkälä–äytsillä. Kullankaivun lisäksi hän oli myös innokas kasvien ja lintujen tutkija, eikä liiemmin kaivannut pois unohduksen maastaan. 

Lokakuussa 1966 Veikon erämaakämpällä majoittui viimeisillään raskaana oleva nuori ruskaretkeläinen, ja synnytys alkoi. Viljo Mäkipuro on kertoo tapahtumasta: Revontulten loimutessa taivaalla ja hirventalja alustana syntyi maailmaan terve poikalapsi, joka pestiin kullankaivajan vaskoolissa. Kymmenisen päivää tuore äiti ja lapsi viettivät kultakämpässä, ja tuon ajan pahin pulma oli äidinmaidon puuttuminen. Siihen auttoivat kuitenkin tutti ja maitojauhe, jota Veikko oli käyttänyt kolmen ahmanpennun ruokkimiseen. Tarpeeksi levättyään oli äiti lähdössä hiihtämällä kohti maalikyliä. Nevalainen sai kuitenkin tämän odottamaan siksi aikaa, että hiihti itse Njurgulahteen tilaamaan helikopterin. 

Kuvassa Veikko Nevalainen Puskulla vuonna 1954.

📸 Kultamuseo, Hermann Stigzeliuksen kokoelma. Lähde: Arvo Ruonanniemi 1974: Kultahiekka ja tiimalasi, s. 63; Viljo Mäkipuro 1975: Kulta-Lappia ja kullankaivajia s. 266.

Veikko Nevalainen (1910-1978), "kolmen repun mieheksikin" kutsuttu, oli Lemmenjoen elinkautinen kullankaivaja, joka päätyi yllättäen kätilöksi.

Veikko kierteli ensin Lappia ja Petsamoa, ja aloitti kullanetsinnän vuonna 1935 eri puroilla. Lemmenjoelle hän saapui 1948 ja omien sanojensa mukaan "unohtui sinne". Hänen valtauksensa sijaitsivat Kivikkopurolla ja myöhemmin Jäkälä–äytsillä. Kullankaivun lisäksi hän oli myös innokas kasvien ja lintujen tutkija, eikä liiemmin kaivannut pois unohduksen maastaan.

Lokakuussa 1966 Veikon erämaakämpällä majoittui viimeisillään raskaana oleva nuori ruskaretkeläinen, ja synnytys alkoi. Viljo Mäkipuro on kertoo tapahtumasta: "Revontulten loimutessa taivaalla ja hirventalja alustana syntyi maailmaan terve poikalapsi, joka pestiin kullankaivajan vaskoolissa." Kymmenisen päivää tuore äiti ja lapsi viettivät kultakämpässä, ja tuon ajan pahin pulma oli äidinmaidon puuttuminen. Siihen auttoivat kuitenkin tutti ja maitojauhe, jota Veikko oli käyttänyt kolmen ahmanpennun ruokkimiseen. Tarpeeksi levättyään oli äiti lähdössä hiihtämällä kohti maalikyliä. Nevalainen sai kuitenkin tämän odottamaan siksi aikaa, että hiihti itse Njurgulahteen tilaamaan helikopterin.

Kuvassa Veikko Nevalainen Puskulla vuonna 1954.

📸 Kultamuseo, Hermann Stigzeliuksen kokoelma. Lähde: Arvo Ruonanniemi 1974: Kultahiekka ja tiimalasi, s. 63; Viljo Mäkipuro 1975: Kulta-Lappia ja kullankaivajia s. 266.
... Näytä lisääNäytä vähemmän

1 viikko sitten

1 KommentarKommentoi Facebookissa

Kova äijä!

Hyvää Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivää!

Mennään kulta-aiheen kanssa aiempaan malliin: 
Neiti ahjosta ajaikse, kultaletti lietsehestä,
pää hopea, kassa kulta, varsi kaikki kaunokainen.
Muut tuota pahoin pelästyi, ei pelästy Ilmarinen.

Siitä Seppo Ilmarinen takoi kullaista kuvoa,
takoi yön levähtämättä, päivän pouahuttamatta.
Jalat laati neitoselle, jalat laati, käet kuvasi:
eipä jalka nousekana, käänny käet syleilemähän.

Kulta mainitaan eri yhteyksissä Kalevalassa ja kalevalaisissa kansanrunoissa. Yksi tunnetuimmista runoista käsittelee Seppo Ilmarisen takomaa hopeista ja kultaista neitoa.

Kuvassa itsessään ei ole Seppo Ilmarinen vaan Kullervo Korhonen huoltamassa ja takomassa työvälineitä Lemmenjoella 1950.
Kuva: Kultamuseon kokoelmat

Hyvää Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivää!

Mennään kulta-aiheen kanssa aiempaan malliin:
"Neiti ahjosta ajaikse, kultaletti lietsehestä,
pää hopea, kassa kulta, varsi kaikki kaunokainen.
Muut tuota pahoin pelästyi, ei pelästy Ilmarinen.

Siitä Seppo Ilmarinen takoi kullaista kuvoa,
takoi yön levähtämättä, päivän pouahuttamatta.
Jalat laati neitoselle, jalat laati, käet kuvasi:
eipä jalka nousekana, käänny käet syleilemähän."

Kulta mainitaan eri yhteyksissä Kalevalassa ja kalevalaisissa kansanrunoissa. Yksi tunnetuimmista runoista käsittelee Seppo Ilmarisen takomaa hopeista ja kultaista neitoa.

Kuvassa itsessään ei ole Seppo Ilmarinen vaan Kullervo Korhonen huoltamassa ja takomassa työvälineitä Lemmenjoella 1950.
Kuva: Kultamuseon kokoelmat
... Näytä lisääNäytä vähemmän

2 viikkoa sitten
Lue lisää