Legendat

Kun puhutaan kultahistoriaan tai kultaan liittyvistä kohtaloista tai legendoista, on niitä käytännössä yhtä paljon kuin kultamailla on ollut ihmisiäkin. Osa legendoista on kuitenkin jäänyt muita paremmin elämään. 

Lemmenjoen kullan löytyminen 

Saamelaiset veljekset Uula, Niilo ja Veikko Ranttila lähtivät nuorten miesten innokkuudella elokuussa 1945 Lemmenjoen yläjuoksulle metsästys-, kalastus- ja kullanetsintäretkelle. Veljekset olivat kotoisin Inarijoen varrelta, joten Lemmenjoen seutu oli heille tuntemattomampi. He kysyivätkin neuvoja Kaapin Jounilta, jolle seutu oli paljon tutumpi. Pororuhtinas kertoi omista kokemuksistaan ja kullan merkeistä veljesten kuunnellessa mielenkiinnolla. Kaapin Jounilta lähdettyä oli vaskooli innokkaassa käytössä nuorten miesten keskittäessä etsintänsä ja kokeilunsa neuvottuihin alueisiin. Syyskuussa he löysivät pelkästään vaskoolilla huuhtomalla Morgamojan alajuoksulta miltei 30 grammaa kultaa. Joukossa oli myös joitakin selvästi isompia hippuja, syyskuun puolivälin jälkeen löytyivät 3 gramman ja 5 gramman hiput. Veljekset jatkoivat syyskuun loppuun saakka päättäen palata seuraavana kesänä samoille seuduille jatkamaan kullankaivua. Kesällä 1946 Morgamojalle oli jo tulossa muitakin kuin Ranttilan veljekset, sana Lemmenjoen kullasta oli kiirinyt niin paikallisille kuin muualta tulleille. 

Kadonnut kulta-aarre 

Saamelainen Gabriel Annanpoika Aikio eli Annan-Kaapi oli rakentanut itselleen hirsitalon tasaiselle rantaniitylle Ivalojokeen laskevan Appisjoen suuhun. 1930-luvulla Kaapi muutti Lemmenjoelle, sillä hirsitalo oli liian lähellä jokirantaa tulvien ja jäidenlähdön uhkaamana. Talonjäänteiden lisäksi jäljelle jäi tarina kätketystä kulta-aarteesta. Sen mukaan Kaapi olisi myynyt kultamiehille poronlihaa, muita elintarvikkeita ja ehkä käsitöitäkin sekä ottanut maksun kullassa. Kuolinvuoteellaan hän kertoi läheisilleen kätkeneensä kullan rautapataan ja kahden laakean kiven väliin polun varrelle. Toinen kuulijoista kuoli kohta seudulla raivonneeseen espanjantautiin, mutta toinen, Anna Paadar, löysi kultakätkön jättäen sen paikalleen pahoja henkiä peläten. Kätköä on sittemmin etsitty Appisjoen suusta Kultalaan johtavan polun varrelta, jonne se tarinoissa useimmiten sijoitetaan. Suvussa kulkevan tarinan mukaan kätkö puolestaan olisi Appisjoen suusta Hammasjärvelle johtavan polun läheisyydessä. Vielä sitä ei kuitenkaan ole löydetty.

Oy Lapin Kulta Ab

Lapin Kulta tunnetaan nykypäivänä parhaiten olutmerkkinä, mutta alun perin kyseessä oli 1920-luvun kultayhtiö, jolla oli suuret suunnitelmat Lapin kultamaiden suhteen. Yhtiön perusti vuonna 1924 joukko Tampereen seudun teollisuusjohtajia ja osakkaissa oli niin tavallisia tallaajia kuin isokenkäisiäkin. Teollisuusjohtajien yhteinen yritys kehittää vuoriteollisuutta Lappiin on muutoinkin erityislaatuinen tapahtuma Suomen teollisuushistoriassa. Oy Lapin Kulta Ab teki suuria investointeja, jotka eivät kuitenkaan tuottaneet tulosta ja pian edessä oli konkurssi. Toiminta lakkasi virallisesti kauppaneuvos Haarlan maksettua velat vuonna 1927. Yhtiössä ehti työskennellä useita persoonia, tunnetuimpana ehkä Heikki Kivekäs – kultamaiden legendaarinen työnjohtaja, keinottelija ja veijari. Hän toimi Oy Lapin Kulta Ab:ssa teknillisenä johtajana.