Kultalöytöjä unessa

Lapin kultalöytöihin liittyy monenlaisia tarinoita, joista Lapin mielenkiintoisimpia ovat unennäön perusteella tehdyt löydöt. Seuraavaksi pari esimerkkiä. 

Ivalojoen rikkain kultapaikka 

Yksi ensimmäisistä unen perusteella tehdyistä löydöistä tapahtui jo Ivalojoen kultaryntäyksen aikana, kesällä 1870. Se, tapahtuiko kaikki, kuten myöhemmin esimerkiksi Max Peronius muisteli, on lopulta sivuseikka. Varmaa on, että Frans oli viinaan menevä ja että hän todella löysi todella hyvän kultapaikan. Mutta annetaanpa tarinan viedä:

Frans Björklund oli kolmas, joka lunasti kullanetsintäluvan Oulun kuvernööriltä huhtikuun lopulla 1870. Kesän alussa mies saapui yhdessä Ervastin porukan kanssa Ivalojoelle. Jossain vaiheessa alkukesästä Frans jätettiin ryyppäämään Kultalan kapakkaan. Rahat ja kunto kuitenkin loppuivat, joten hänet heitettiin kapakasta ulos. Käveltyään, tai hoiperreltuaan, pienen matkan kapakan vastapäistä rantaa alavirtaan hän nukahti joen rantaan. Björklundin uni oli kuitenkin levotonta, osin johtuen viinan määrästä mutta vielä suuremmin siitä, että hän oli herännyt kesken unien kolme kertaa. Jokaisella kerralla häntä oli unessa potkinut vanha lappalaisnainen kehottaen nousemaan pois kullan päältä. Kunnolla herättyään Frans kulki horjahdelleen takaisin Kultalaan – hän lunasti valtauksen nukkumapaikalleen kultakellolla, rahat kun olivat loppuneet jo edellisenä iltana. Myöhemmin kävi ilmi, että kyseessä oli yksi Ivalojoen rikkaimmista kultapaikoista. 

Valtauksen rikkaudesta saatiin viitteitä jo ensimmäisenä kesänä, vaikka työt pääsivätkin alkuun vasta heinäkuun puolivälissä ja lopetettiin elokuun lopulla. Kultaa vietiin viranomaisille vajaa 840 grammaa. Seuraavana kesänä eli 1871 oli saalis jo mahtava: koko kesä tuotti 10,4 kg kultaa! Vuoden 1872 kesä vaihtelevuudestaan huolimatti tuotti kultaa yhteensä vajaa 9,9 kg. Björklund lähti kesän jälkeen Ouluun, jossa hän asui talvet. Mies ei valitettavasti enää nähnyt kesää 1873, sillä hän kuoli Oulussa huhtikuun puolivälissä 1873, 43 vuoden ikäisenä. Syynä on arveltu olleen liiallinen viinankäyttö. Kullasta saatu raha koitui tavallaan miehen kohtaloksi.

Toinen vähintään yhtä tunnettu tarina liittyy Tankavaaran kultalöytöön. Kerrotaan, että Tankavaaran lähellä olevan saamelaiskylä Purnumukan asukas Aleksanteri ”Sauva-Aslak” Peltovuoma näki 1930-luvun alkupuolen loppukesällä heinäsuovassa hyvin todelta tuntuvan unen. Uni johdatti hänet Tankavaaran kultalöydön äärelle. 

Unessa vanha valkopartainen mies tuli ensin hänen eteensä, minkä jälkeen kiersi ensin vain ohitse. Aslak lähti seuraamaan ukkoa ja jonkin matkan päässä tämä huusi Aslakille ”Mies kuule! Haluatko tietää, missä on kultaa?” Aslakin mielestä oli hyvä tietää missä kultaa on. Ukko johdatti Aslakin metsään, osoitti sormella paikan puron läheltä ja sanoi siinä olevan kultaa. Herättyään Aslak totesi unen olleen niin elävä, että asia pitää tarkistaa. Lempinimensä Aslak oli ansainnut kulkemalla keppiin tukien, ja huonon jalkansa takia Aslak laittoikin kulta-asialle yhden kylän nuorista miehistä. Nuori mies tuli takaisin ilman kultaa.  

Osa kyläläisistä alkoi vitsailla Aslakin tietäjänlahjoista, mutta mies ei ollut millänsäkään. Totesi vain, että itse se on käytävä katsomassa, vaikka huonojalkainen onkin. Aslak pakkasi tavarat ja lähti etsimään unessa näkemäänsä paikkaa. Hän palasi illansuussa, ja uteliaat kyläläiset olivat vastassa tiedustellen, miten unilöydön oli käynyt. Aslak ei kuitenkaan paljastanut retkensä tulosta uteliaille, tuumasi vain, että otetaanpa ensin kahvia ja suolaista. Kahvipöydässä keskustellessa Aslak otti vaivihkaa esiin rasian, jossa oli karkeaa kultaa – hippuset olivat löytyneet juurikin unen osoittamasta paikasta. Etsintäretkelle lähetetty nuori mies oli käynyt väärällä puolella puroa kultaa etsimässä! Tankavaaran kulta oli kuitenkin löytynyt ja vitsin vääntäjätkin halusivat tietää kultapaikasta.